Konepajateollisuudessa tuotetaan lastuavilla menetelmillä valtava kirjo erilaisia tuotteita kaikenlaisista materiaaleista. Materiaalien ominaisuuksiin vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi seostus, lämpökäsittelyt ja kovuus. Lastuttavan aineen ominaisuudet luonnollisesti ohjaavat terägeometrian ja
-laadun sekä lastuamisarvojen valintaa. ISO-standardissa lastuttavat aineet jaetaan kuuteen pääryhmään, joilla kullakin on lastuttavuuden kannalta omat erityispiirteensä:
ISO P – Teräkset on isoin lastuavilla menetelmillä työstettävien aineiden ryhmä. Käytössä on runsaasti erilaisia teräksiä. Esimerkiksi seostus vaihtelee seostamattomista lajeista runsasseosteisiin. Muita alaryhmiä ovat teräsvalut sekä ferriittiset ja martensiittiset ruostumattomat teräkset. Terästen
lastuttavuus on yleensä hyvä mutta vaihtelee laajalti riippuen mm. kovuudesta ja hiilipitoisuudesta.
ISO M – Ruostumattomissa teräksissä on runsas, vähintään 12 %:n kromiseostus ja mahdollisesti myös seosaineita, kuten nikkeliä ja molybdeenia. Ruostumattomat teräkset muodostavat ison ryhmän, joka jakautuu moniin alaryhmiin: ferriittiset, martensiittiset, austeniittiset ja austeniittis-ferriittiset (duplex). Yhteistä näille kaikille on, että lastuavassa
terässä kehittyy runsaasti lämpöä, ja se altistuu lovikulumille ja irtosärmänmuodostukselle.
ISO K – Toisin kuin teräkset, valuraudat ovat lyhytlastuisia aineita. Harmaat valuraudat (GCI) ja adusoidut valuraudat (MCI) ovat helposti lastuttavia, kun taas pallografiittivaluraudat (NCI), tylppägrafiittivaluraudat (CGI) ja austemperoidut valuraudat (ADI) ovat vaikeampia. Kaikki valuraudat sisältävät piikarbidia (SiC), joka kuluttaa teräsärmää erittäin abrasiivisesti.
ISO N – Ei-rautametallit, esimerkiksi alumiini, kupari ja messinki, ovat pehmeitä. Alumiini, jonka piipitoisuus (Si) on 13 % tai enemmän, on erittäin abrasiivista. Yleensä voidaan käyttää isoja lastuamisnopeuksia ja terä kestää pitkään, kunhan sen särmät ovat terävät.
ISO S – Kuumalujat superseokset on iso ryhmä, johon kuuluu runsaasti seostettuja rauta-, nikkeli-, koboltti- ja titaanipohjaisia materiaaleja. Ne ovat tahmeita, aiheuttavat irtosärmänmuodostusta, kovettuvat lastuttaessa (työstökarkeneminen) ja kehittävät lämpöä. Ryhmä muistuttaa ISO M
-alueen aineita, mutta superseokset ovat paljon vaikeampia koneistaa ja teräsärmien kestoikä jää lyhyemmäksi.
ISO H – Tähän ryhmään kuuluu teräksiä, joiden kovuus vaihtelee välillä 45–65 HRc, sekä myös kokillivalurautoja, joiden kovuus on noin 400–600 HB. Kovuus tekee näiden aineiden koneistuksesta hankalaa. Lastuamisen aikana kehittyy lämpöä, ja aineet kuluttavat teräsärmää erittäin abrasiivisesti.