Eri materiaalien katkaisu ja uransorvaus
Alumiinin ja ei-rautamateriaalien katkaisu ja uransorvaus
Ei-rautametallit, esimerkiksi alumiini, kupari ja messinki, ovat rautametalleja pehmeämpiä. Vähintään 13 % piitä (Si) sisältävä alumiini on kuitenkin erittäin abrasiivista. Teräväsärmäisillä terillä voidaan yleensä käyttää isoja lastuamisnopeuksia tinkimättä kestoiästä.
Riittävän terävyyden saamiseksi, kuten geometriassa -RO, särmälinjan on yleensä oltava hiottu ja kovametalliterän on oltava pinnoittamaton tai pinnoitteen on oltava ohut.
Kun vaaditaan erittäin hyvää pinnankarheutta, suosittelemme timanttikärkistä terää (PCD). Se sallii suuret lastuamisarvot ja kestää pitkään.
Kuumalujien superseosten katkaisu ja uransorvaus
Kuumalujat superseokset jaetaan kolmeen ryhmään: nikkelipohjaiset, rautapohjaiset ja kobolttipohjaiset seokset. Kunkin ryhmän fysikaaliset ominaisuudet ja lastuttavuus vaihtelevat huomattavasti. Varsinkin hehkutus tai vanhennus vaikuttaa huomattavasti lastuttavuuteen, sillä kovuus voi olla 150–440 HB.
Kuumalujien superseosten lastuttavuus on yleisesti ottaen heikompi kuin yleisten koneenrakennusterästen ja ruostumattomien terästen. Suositellut terägeometriat ovat -GF ja -TF. Keraamiterillä saadaan isoilla lastuamisnopeuksilla huomattavasti parempi tuottavuus.
Titaaniseosten katkaisu ja uransorvaus
Titaaniseoksia koneistetaan yleensä hehkutettuina, liuekäsiteltyinä tai vanhennettuina, jolloin kovuus on 250–440 HB.
Titaaniseosten lastuttavuus on kehno verrattuna sekä yleisimpiin teräksiin että ruostumattomiin teräksiin, joten lastuavilta teriltä vaaditaan paljon.
Suosittelemme pinnoittamattomia teriä, joissa on teräväsärmäinen geometria -GF.
Suosittelemme hyvän lastunmurron ja pitkän terän kestoiän saavuttamiseksi titaaniseosten kaltaisiin pitkälastuisiin aineisiin korkeapaineisen lastuamisnesteen käyttöä.
Kovien kappaleiden koneistus
Tämän päivän konepajateollisuudessa vaaditaan yhä yleisemmin, että kappale koneistetaan yhdellä asetuksella, joten myös karkaistuja kappaleita on pystyttävä koneistamaan. Kuutioboorinitridin (CBN) kaltaisten teräaineiden avulla hiontavaiheet voidaan korvata sorvauksella, mikä parantaa olennaisesti koneistuksen tuottavuutta. Sekä induktiokarkaistuja että uunissa karkaistuja kappaleita, joiden kovuus on 50–65 HRC, voidaan koneistaa.
Suosittelemme uransorvaukseen terägeometriaa -S ja muotosorvaukseen geometriaa -RE. Uransorvaukseen pienissä rei’issä suosittelemme CBN-kärkisiä teriä. Sekä jatkuvaan että hakkaavaan lastuamiseen sopivien terien suunnittelussa on tähdätty hyvään pinnankarheuteen ja tarkkoihin toleransseihin.
Materiaaliryhmät
Konepajateollisuudessa valmistetaan lastuavilla menetelmillä valtava kirjo erilaisia tuotteita kaikenlaisista materiaaleista. Kunkin materiaalin ominaisuuksiin vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi seostus, lämpökäsittelyt ja kovuus. Materiaaliominaisuudet luonnollisesti ohjaavat terägeometrian ja -laadun sekä lastuamisarvojen valintaa. ISO-standardissa lastuttavat materiaalit jaetaan kuuteen pääryhmään, joilla kullakin on lastuttavuuden kannalta omat erityispiirteensä.
ISO P – Teräkset ovat isoin lastuavilla menetelmillä työstettävien materiaalien ryhmä, johon kuuluu niin seostamattomia kuin runsasseosteisia teräksiä sekä teräsvaluja. Terästen lastuttavuus on yleensä hyvä mutta vaihtelee laajalti riippuen mm. kovuudesta ja hiilipitoisuudesta.
ISO M – Ruostumattomissa teräksissä on runsas, vähintään 10.5 prosentin kromiseostus. Muita seosaineita ovat esimerkiksi nikkeli ja molybdeeni. Ruostumattomia teräksiä on runsaasti ja ne jakautuvat moniin alaryhmiin: ferriittiset, martensiittiset, austeniittiset ja austeniittis-ferriittiset (duplex) lajit. Lastuamisen kannalta kaikille on yhteistä, että teräsärmässä kehittyy runsaasti lämpöä, ja se altistuu lovikulumiselle ja irtosärmänmuodostukselle.
ISO K – Toisin kuin teräkset, valuraudat ovat lyhytlastuisia aineita. Harmaat valuraudat (GCI) ja adusoidut valuraudat (MCI) ovat helposti lastuttavia, kun taas pallografiittivaluraudat (NCI), tylppägrafiittivaluraudat (CGI) ja austemperoidut valuraudat (ADI) ovat vaikeampia. Kaikki valuraudat sisältävät piikarbidia (SiC), joka kuluttaa teräsärmää erittäin hankaavasti (abrasiivisesti).
ISO N – Ei-rautametallit, esimerkiksi alumiini, kupari ja messinki, ovat rautametalleja pehmeämpiä. Vähintään 13 % piitä (Si) sisältävä alumiini on kuitenkin erittäin abrasiivista. Teräväsärmäisillä terillä voidaan yleensä käyttää isoja lastuamisnopeuksia tinkimättä kestoiästä.
ISO S – Kuumalujiin superseoksiin kuuluu runsasseosteisia, rauta-, nikkeli-, koboltti- ja titaanipohjaisia materiaaleja. Ne ovat tahmeita, aiheuttavat irtosärmänmuodostusta, kovettuvat helposti lastuttaessa (työstökarkeneminen) ja kehittävät runsaasti lämpöä. Ne siis muistuttavat ISO M -materiaaleja, mutta ovat hankalammin lastuttavissa ja terien kestoikä jää lyhyemmäksi.
ISO H – Tähän ryhmään kuuluu teräksiä, joiden kovuus vaihtelee välillä 45–65 HRc, sekä myös kokillivalurautoja, joiden kovuus on noin 400–600 HB. Kovuus tekee näiden materiaalien koneistuksesta hankalaa. Lastuaminen kehittää runsaasti lämpöä, ja materiaalit kuluttavat teräsärmää erittäin abrasiivisesti.
Eri materiaalien jyrsintä
Teräksen jyrsintä Eri teräslajien lastuttavuus poikkeaa toisistaan riippuen seosaineista,... chevron_right
Alumiinilla kevyempiä komponentteja ja loputon kierrätettävyys
Auto- ja lentokonevalmistajat ovat murroksen edessä. Uudistuvat ympäristölait ja... chevron_right
Eri materiaalien sorvaus
Teräksen sorvaus Hiiliteräkset voidaan jakaa seostamattomiin, niukkaseosteisiin... chevron_right
Sorvausterät ja -laadut ei-rauta-aineille
H10 on ensisijainen laatu alumiiniseosten rouhintaan ja viimeistelyyn. Tässä pinnoittamattomassa... chevron_right
